Ja sama taitaa päteä melkein mihin alaan tahansa. Nuorempi poikani (2v 5kk) on kysellyt omaa koruaan jo kauankauan, äiti on aina luvannut että kyllä äiti tekee kunhan ehtii. Ja ainavaan on poika joutunut kyselemään. Eilen sitten aloin pojalle korua tekemään, poika juoksi tämän tästä kysymässä "onko se jo valmis? Joko se on valmis?". Illalla viimeisenä vielä rummutuksen jälkeen korua huuhtoessani poika roikkui lahkeessani ja hoki "jokoseonvalmisjokoseonvalmis" :) Ja voi sitä iloa kun omansa sai ranteeseen. "Tämä on mun ikioma" ja suukko äidille. Paras kiitos <3

 

0,8 millin langasta punottua piinaa ja 0,8 millin levystä sahattu laatta, 2 mm meisteillä naputeltu nimi. Tarkoituksenani oli harjata laatta rummun jälkeen, mutta se olikin kiva noin, kun olin sen ennen rummutusta vain viilannut pinnasta. Pinta on siis vähän naarmuinen ja kirjaimet hieman vinksallaan. Sopii pojalle, jota voisi kutsua myös Vaahteramäen Eemeliksi tai johon pätee sanonta vahiko ei kulje kello kaulassa :D Tässä siis ÄHH 4, hieman jäljessä mennään mutta mennään vaan.

 

1265534899_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1265535038_img-d41d8cd98f00b204e9800998e