Mulla ei ole koskaan ollut mikään erityisen hyvä onni, tuuri, säkä tai mäihä, miksikä sitä nyt haluaakin kutsua. Se yksi t-paita arvontavoittona ja 500 euroa ässäarvalla ovat olleet ne huiput. Muuten tuuri on yleensä ollut tätä: teen loton ehkä kerran vuodessa tai kahdessa. Kerran kun sen tein, mietin ottaako jokeri vai ei. En ottanut, mutta tyhmänä tarkistin. Olishan siinä juuri silloin ollut joku 3 tai 4 oikein.

Kesällä oli tarkoitus lähteä ensimmäistä kertaa pojan syntymän jälkeen hieman viihteelle. Siskoni oli haettu ammaksi, ja tarkoitus oli että laitan pojan nukkumaan ja käydään kuuntelemassa erästä lempibändiämme (Nemo), ja palaan takaisin keikan jälkeen. Vielä mitä, illalla mulla nousi kuume liki 39 asteeseen, eikä lähdöstä tullut mitään.

No, en minä tästä lannistunut, sillä tiedossa oli vielä parempaa parin viikon päästä: mun ehdoton ykkössuosikki, bändi ja ennenkaikkea live-esiintyjä vailla vertaa (Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, joka on joskus kuullut ja keikalla ollut voi varmaan sanoa että tämä bändi on kerran kesässä nähtävä!) oli rantautumassa mun entiseen kotikaupunkiini. Sinne siis! Poika mummolaan ja minä siskon kanssa paikalle. Puolta tuntia ennen keikan alkua sisko kompastui ja teloi jalkansa niin että siitä murtui 3 luuta. Vietimme sen yön ensiavussa ja Tähkä jäi näkemättä...

Seuraava odotettu tapahtuma olisi ollut huomenna, kun Tähkä oli taas tulossa kotikaupunkiini. Hieman epäilin pyytääkkö siskoa mukaan, onhan meillä ollut huono onni matkassa aiemminkin. Pyysin sitten, ja innolla olenkin odotellut huomista. Alkuviikosta vaan kävi ilmi, että paikka jossa Tähkän piti esiintyä, ON MENNYT KONKURSSIIN. Voi herran pieksut sentään etten sanoisi. Jää Tähkä jälleen näkemättä.

Siinä kuulkaa teille tuuria...