Viikonloppuna olin siis hopeaketjukurssilla. Oli kyllä koukuttavaa hommaa! Ja yllättävän nopeaa kun pääsi jutun juoneen kiinni. Ensimmäisenä punottiin muinaisketju, siitä nyt ei kuvaa ole. Seuraavaksi valmistui kuningasketju, joka löysi jo uuden kodin pikkusiskoni luota.



Ruoriketju kolmevuotiaan esikoispoikani ranteeseen.



Ja viimeisenä oili. Tämä on oma lempparini, mutta en vielä oikein tiedä mitä lukon kanssa tekisi, mikä olisi oikea ratkaisu.



Kylläpäs kuvista huomaakin heti vähänkin irvistelevät lenkit...

Tässä samalla seuraan uutisia Kauhajoen välikohtauksesta. Kyllä en tiedä mihin tämä maailma on menossa. Kamalaa kamalaa! Ja nää tulee vaan lähemmäs koko ajan.