...Tällä blogirintamalla. Olo on ollut niin karsean huono, että en oo jaksanut koneella istuskella. Olo on edelleen sellainen, mutta pitää välillä yrittää tehdä muutakin kuin maata sohvalla.

Kävin maanantaina ultrassa äitipolilla, lasketun ajan määrittelemiseksi. Siellä se oli, huimat 30 mm pituutta omaava tyyppi, joka vilkutteli äidille. Voihan elämän kevät, voiko sen parempaa ollakaan? Sain lasketuksi ajaksi 21.8.07. Aika hauskaa sinänsä, tuo esikoispoika on syntynyt 22.8.05. Taidetaan tulevaisuudessa pärjätä yksillä synttäreillä...

Mitään muuta uutta ei oikeastaan olekaan sitten. Helmien kanssa en ole puuhastellut, hahtuvakynsikkäät (jotka polleana meinasin kutoa pukinkonttiin) ovat tuolla aloitettuna mutta ei sen pidemmälle edistyneenä. Ainoa joka tässä huushollissa edistyy, on poikanen. Se puhua höpöttää ihan mahdottomasti ja tykkää hirveästi auttaa äitiä/isiä/pappaa/ketä vaan kantamaan ostoksia, viemään pyykkiä koneeseen ja narulle, siivoamaan kissan laatikkoa, viemään roskia roskiin (oman vaippansakin se aina kuskaa roskiin) ja mitä vaan nyt voikaan tehdä. On se reipas pikku apuri.

Mä en ole muuten vielä edes koko vuonna selaillut yhtään helmikauppojen ihanuuksia. Toivottavasti tämä huolestuttava vaihe menee ohi pahoinvoinnin loppumisen myötä. Mä luotan siihen että neljän kuukauden kohdalla alkaa helpottaa... Alkaahan...?!