Tartuimpa eräänä iltana helmilaatikkooni, kun poika oli nukkumassa ja isäntä oli iltariennoilla. Ihana hiljaisuus ja rauha, vain minä, työvalo ja aarrearkkuni. Aloin työstämään rannekelloa, kirteisillä linkeillä fancy jaspiksista. Se olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa kun purin kolmatta epäonnistunutta linkkiä, että ei siitä mitään tule. Tein kuitenkin kellon loppuun ja siitä tuli susiruma ja lukko on todella hankala kiinnittää. Eli purkuun menee. No, jotain helpompaa, ajattelin. Pidän ihan hirveästi karneoleista, ja kuparinväristen helmien kanssa ajattelin niiden sopivan hienosti yhteen. Ja niinhän ne sopivatkin, tuota yhdistelmää olen jossain muuallakin nähnyt. Eipä muuta kuin pujottamaan vaijeriin, mittaamaan ja kuparinvärinen lukko. Valmis! Ja niin hieno niin hieno rannekoru. Mutta mitä hitsiä, senttiä liian lyhyt! Siinä vaiheessa luovutin ja pakkasin helmet takaisin laatikkoonsa ja menin maata.

Seuraavana aamuna purkasin korun ja lisäsin pari helmeä. Nyt siitä tuli ehkä parin helmen verran liian pitkä, mutta käyttökelpoinen. Ainut vaan että harmaa vaijeri ja kiinnityshelmet eivät tosiaankaan toimi tässä yhteen, mutta muutakaan ei ole, joten saa kelvata. Ja kelpaahan se, ollut jo ahkerassa käytössä. Tässä tämä, tuskin mikään suuri innovaatio ja olisko joku jo tällaisen tehnyt mene ja tiedä, mutta minä pidän tästä kovasti!

507928.jpg